safka

safka

tiistai 24. lokakuuta 2017

Ravintola Hard Rock Cafe, Stadi


Hard Rock Cafet ympäri maailmaa ovat olleet LäskinPojan suosiossa. Helppoa amerikanruokaa ja rokkia, ja vielä kohtuulliseen hintaa. HRC:ssa on myös LäskiPoikaa kiehtonut ravintolaan sisään hillotut palat rock historiaa kautta aikojen.
Kun Stadiin tuli HRC oli, LäskiPoika innossaan; sinne on heti päästävä syömään ja katsomaan palat rokkihistoriaa. Ensimmäinen kokemus Stadin HRC:lla oli todellinen pettymys. Aika mieto kattaus rokkihistoriaa, ja se amerikanruoka oli syvältä, ylihinta, pienemmät ja huonompi laatuiset annokset. Iso NO. Sen jälkeen LäskiPoika ei ole omalla rahalla siellä syönyt, eikä syönyt vieläkään. Tällä kertaa Läskinpojan veli LaihaLäski tarjosi safkat. Ja LaihaLäski oli valinnut paikan niin eihän siinä silloin valiteta, vaan mennään syömään.

Tällä kertaa HRC tarjosi todella rokin kattauksen, LäskiPoika oli kun halolla päähän lyöty. Kaikki annokset olivat isosti rock. Eli juuri sitä mistä koko firman konseptissa on kyse. Todella kova veto. Tämän suorituksen jälkeen voi LäskiPoika mennä omalla rahallakin nauttimaan rokkielämystä Stadin keskustaan.

Alkupalaksi LäskiPoika ja LaihaLäski ottivat tietysti Jumbo kombon. Jumbo kombossahan on kaikkea mahdollista amerikan sormiruokaa ja kastikkeita. Kaikki osa-alueet olivat onnistuneita kombossa, jopa snadisti väsyneet sipulirenkaat tekivät loistavien soosien takia hyvin kaupan.


Pääruoka oli uhkapeliä, eli otettiin pihvit, medium miinus paistoluokalla.
Ja ainakin tällä kertaa HRC tarjoili tajunnan räjäyttävän pihvin. Pihvi oli juuri oikein paistettu, ja suussa sulava herkku pala. Myös pippurin ja suolan asetukset olivat rock. Pihvin kokokin oli ihan jees 227g. Lisukkeena toiminut muusi ja kasvikset olivat kanssa ok. Ainoa asia mikä saa snadisti risuja oli pihvin oma kastike,  bearnaisekastike oli hieman etikan makuinen, se jäi syömättä. Onneksi jumbo kombosta jääneet kastikkeet ja soossit pelastivat tilanteen.



Tilaa jäi vielä snadisti jälkkärille, ja siihen tarpeeseen otettiin suklaa pirtelöä ad. Oreo keksinmuruja. Ja se toimi. Pirtelö oli  amerikkaa. Paksu, maukas ja täyteläinen jonka maun oreo keksinpalaset hioivat huippuunsa.


Palvelu ravintolassa oli sekin amerikkaa. Eli suomella ei pärjännyt. Tilaukset ja tarinat heitettiin tarjoilijan kanssa amerikaksi. Vaikka se ei LäskiäPoikaa haittaa koska amerikka taipuu ihan jees, on se silti pieni miinus palveluun, ollaan kuitenkin Suomessa. Muuten palvelu oli ihan huippua, kuten koko kokemus tällä kertaa HRC:ssa

LäskinPojan tähdet

Ruoka 4/5
Plavelu 4-/5
Hinta / laatu 4/5









Ei kommentteja:

Lähetä kommentti