Ravintola Eevert, Stadi

LäskilläPojalla oli ihan jäätävä krapula, ja koska krapula ei ollut suunniteltu, oli samalle päivälle varattu fine dinning ruokailu uudessa Eevert ravintolassa. Läskipoika oli siis super lähellä perua koko syömisen mutta ruokaseuraa kohtaan se olisi ollut epäreilua, joten Läskipoika lähti henkisestä ja fyysisestä pahasta olosta huolimatta raahautumaan kohti Evevertti ravintolaa.  Se kyllä kannatti. Ruokailu kokemus oli Eevertissä niin kova, että krapula sai kyytiä, ja elämä alkoi palautumaan LäskillePojalle.

Ruokamatka oli yhtä ilotulitusta ja kun palvelukin oli huippua,on Eevert ottanut kärkipaikan Stadin ruoka skenessä.

Eevertin miljöö oli loistava, varmaan yksi hienoimmista mitä stadissa on. Alvar Aaltoa joka paikassa, kohde rakennuksesta alkaen. Muutenkin kaikki oli suomalaista designia. Iittala oli hyvin esillä. Samoin vahva yhteistyö Kyrö Distillerin kanssa näkyy heidän tuotteiden vahvana isona edustuksena listalta. Nyt piti jättää Kyrön tuotteet muille koska tällä hetkellä LäskiPoika ilmoittaa itsensä absolutistiksi.  8 ruokalajin päämenu oli tietysti menu Kyrö johon saa heidän tuotteistaan tehdyn juomapaketin, jos siltä tuntuu. Tällä kertaa 8 lajia tuntui oloon nähden liian kovalta, niin valittiin 6 ruokalajin menu, limpparilla tietysti.

Menu oli rokkia alusta loppuun. Ekana vetona tuli ehkä koko menun kovin veto, punajuuri tykitys juustolla ja lakritsilla höystettynä. Maku oli jotain ihan käsittämättömän jäätävän hyvää. Lakritsin vivahde sekoitettuna punajuureen oli jotain sairasta, mutta erittäin hyvällä tavalla.

Toisena vetona tuli kotimaista hirven pastramia. Annos oli tömäkän hyvä. Rapeaksi paistetut ohuet vihreät sulivat, pehmeän ja mehukkaan hirven lihan kanssa LäskinPojan kitaan.

Annos kolme oli tattia, kotimaista tietenkin. Toimiva kokonaisuus kotimaista metsää, joka vei kielen mennessä.

Neljäs veto oli kalaa. Kalan roolissa tällä kertaa oli rautu. Annos oli erittäin perinteinen paistettu kala-annos. Loistava sellainen tosin. Perunahässäkkään oli kivasti laitettu ripaus sitruunaa, joka maistui hyvin, peittämättä raudun puhdasta kalan makua.

Jälkisafka osuuden aloitti kotimaiset juustot, joita oli kolmea eri sorttia. Kaikki hyviä. Varsinkin se homeversio. Juustojen kylkeen oli tehty lakkavaniljahilloke. Johan oli rock maku matka. Sairaan hyvät juustot.

Viimeinen veto oli karpaloa, lakritsia ja paahdettua kauraa. Lopetukseen aivan loistava veto, Karpalo, lakritsi ja paahdettu kaura, helli LäskinPojan makuheroja, että tämän kokemuksen jälkeen krapula oli laskenut tasolle 5 tasosta 10+  J

Kokonaisuutena koko ruokailu oli iso WOW, samanlaiseen WOW fiilikseen ei ole Suomessa vähän aikaan päästy. Ehdottomasti kovimpia paikkoja Stadissa tällä hetkellä. Helposti täydet tähdet.

LäskinPojan Tähdet

Ruoka 5/5

Palvelu 5/5

Hinta/ laatu 5/5

Vuoden 2017 ravintola Grön, Stadi

Jabadaba duu, Grön valittiin vuoden 2017 ravintolaksi, joten LäskiPoika varasi pöydän sieltä hippulat vinkuen. Pöytävaraus oli vielä helppoa saada, koska vuoden ravintola valinta ei ollut ehtinyt levitä kulovalkeana kaikkien tyyppien joukkoon. Noi maininnat kun tuppaavat saada, martina ja rosso ruokailijat kokeilemaan jotain uutta vanhan Rosson ja Martinan sijaan. Ja onhan se tottakin, että aika usein ei valinta ole mennyt väärään paikkaan. LäskiPoika selvittää nyt oliko Grön oikea valinta vuoden 2017 ravintolaksi.

LäskiPoika ja LäskinPojan seurue valitsi paikan Grön menun, johon kuului 2 alkupalaa, pääruoka ja jälkiruoka. Lisämaksusta oli mahdollista ottaa vielä yksi ylimääräinen juusto annos menuun mukaan, ja mehän tietty otettiin, kun oli nälkäkin. LäskistäPojasta 4 annoksen menu kuulosti hieman rimpulalta suhteutettuna LäskinPojan nälkään. Tämän johdosta LäskiPoika tiedusteli tarjoilijalta, mahdollisuutta siihen, että menun jälkeen jää nälkä ja joutuu menemään burger kingin kautta kotiin. Tarjoilija vakuutti meille, että kyllä menusta lähtee nälkä ja jos ei lähde niin hän maksaa menut omasta pussista. Sopii, sanoi LäskiPoika.

Aperitiivi juomana otin tietty GT:n, gininä oli kotimaista Valamon tislaamon giniä. Loistava gin. Pärjää hyvin myös Napuelle. Hyvä Suomi.

Ensimmäinen ruoka annos oli metsä- ja herkkusieniä hapankermalla, grillatun tattarileivän päällä. Annos oli erittäin erikoinen ja ennen kaikkea hankala syödä, siis sillain nätisti kuten vuoden ravintolassa kuuluisi annokset syödä. Annos piti syödä käsin ja oma motoriikka oli ainakin tämän annoksen suhteen koetuksella. Puolet annoksesta räjähti takaisin lautaselle, kun tattarileipä ensimmäisen haukun jälkeen meni tuhanteen osaa, yhden neljäsosan osuessa housuille ja yhden neljänneksen päätyessä suuhun. Maku oli mieto ja ei mitenkään wow elämystä hipova. Ensimmäinen erä oli siis huti.

Toinen erä oli raakakypsennettyä nautaa, lehtikaalia, sinappia ja savustettua naudan luuydintä. Nyt siis päästään asiaan. Tämä oli oiva veto. Tosin lihaa oli naurettavan pieni määrä… Onneksi leipää oli hyvin tarjolla. Näyttää siltä, että tarjoilija joutuu maksumieheksi.

Pääruokana tarjoiltiin kalaa. Tällä kertaa haaviin oli jäänyt turskaa. Turskan kanssa oli gratinoitua purjoa, kreemiä grillatusta purjosta, karhunlaukkaa ( mitä sekin lie on) ja savustettua voi kastiketta. Turskaa oli siis todella pieni pala, siis alkupala kokoinen annos. Onneksi tarjoilija oli luvannut maksaa menut, muuten olisi LäskiäPoikaa alkanut harmittamaan. Savustettu voikastike oli annoksessa ehdottomasti parasta, mutta se oli niin voimakkaan makuista, että se peitti kaikki muut maut annoksessa.

Ylimääräisellä rahalla hankittu juustoannos oli myös pieni, se ei sillä saralla enää yllättänyt. Annos oli erikoinen. Ohueksi raastettua juustoa erittäin ohuen näkkileivän päällä. Sekä tyrnihilloa. Juusto ja tyrni sopivat hyvin yhteen, ja annos oli ihan ok. Tosin yhtä hankala syödä kun annos numero 1 mutta LäskiPoika ei mene samaan retkuun kahta kertaa, ainakaan samassa menussa. Nyt syöminen onnistui paremmin, kun oli ottanut treenit annos numero ykkösellä.

Jälkiruokana oli myös talon tapaan pieni annos maitojäätelöä, paahdettua auringonkukansiemeniä ja vihreitä kahvipapuja. Sit laitettiin vielä kinuskia mukaan, mut ihan vähän vaan. Annos oli ihan jees, auringonkukkajutut ja kahvipapuset ei oo LäskinPojan juttu, mutta jäätelö ja kinuski on eli vaikka niitä oli vähän niin ne oli hyviä.

Ja nälkähän siitä jäi ja isosti. Onneksi tarjoilija maksoi meidän menut…. Fuck ei maksanut. Olispa maksanut, sillä olisi päässyt historian kirjoihin. Mutta ei lynkata tarjoilijaa, koska siihen ei ole mitään aihetta. Tarjoilija oli pahoillaan, kun ei ollut nälkä lähtenyt ja tilasi meille vielä yhdet annokset menun parasta antia eli sitä raakakypsytettyä nautaa ja lisää leipää. Näin saatiin nälän terävin kärki tapettua.

LäskinPojan mielestä ravintola Grön ei ole vuoden 2017 ravintola. Menussa ei yhtään wow elämystä ja nälkäkin olisi jäänyt ilman loistavaa tarjoilijaa. Mielipiteitä ja makuasioita on monia mutta, LäskillePojalle ei Grönin menu kolahtanut. Myös pöytäseurue oli samoilla linjoilla LäskinPojan kanssa. Grön kuitenkin loisti upealla palvelulla ja muutenkin paikkana se oli loistava. Pieni ja intiimi paikka avokeittiöllä, missä näki, kun kokit tekivät annoksia. Eli jos harrastat paljon ulkona syömistä, käy testaamassa Grön ja arvioi itse onko se vuoden 2017 ravintola. Sellaiselle joka käy harvemmin tai ei juuri koskaan löytyy Helsingistä monta parempaa ravintolaa.

LäskinPojan tähdet

Ruoka 3/5

Palvelu 5/5

Hinta/laatu 3/5