Ravintola Saslik, Stadi

Viime aikoina Läski on vaan käynyt syömässä uusissa, uuden genren ja fine dinnigin kyllästämissä paikoissa, vaikka Stadissa on monta  legendaarista, vanhaa loistavaa ravintolaa. Kestosuosikki Kosmos pärjää edelleen loistavasti omalla konstailemattomalla konseptilla koko ajan kiristyvän ruokapaikka kilpailun keskellä.

Nyt Läski ajatteli käydä kokeilemassa, miten Saslik pärjään tämän päivän ravintola kulttuurissa. Saslik nimittäin oli Läskin ykköspaikka Stadissa 90-luvulla. Nyt on hauska nähdä miten he ovat pysyneet kehityksen perässä.

Saslik pärjäsi juuri niin hyvin, kun tänä päivänä kommunismi ja Neuvostoliito voi pärjätä. Eli huonosti. Tällä kertaa ajan hammas oli puraissut ison palan Saslikin magiikasta pois ja ruokakokemuksen jälkeen oli päällimmäisenä tuntemuksena iso pettymys ja tyhjä lompakko.

Listalla oli samat vanhat klassikko annokset ja niitä tilattiin nostalgisessa mielessä

Läski otti alkuun karhupelmenit. Pelmenit olivat ihan ok, hyvä koostumus mutta maku jäi jollain tapaa hieman vaisuksi. Samoin annos oli 18€ alkupalaksi naurettavan pieni. Ellei jopa surkea.

Pöytäseurueessa osa otti venäläisen alkupalalajitelman, mikä on yleensä ollut suhteellisen tukeva ja kattava, mitä sopisi odottaa 26€ hintaan, siis per henkilö. Annos oli surkea, siis kooltaan. Eikä siinä nyt hirveän erikoista kattausta ollut muutenkaan, kiva leikkelelajitelma, pieni muikku ja hapankaalia ja perunaa kaiken muun edestä. Ei siis sekään jatkoon.

Pääruokana syötiin se annos, mikä 90-luvulla sai viereisen pöytäseurueen annoskateudesta vihreäksi, jos olivat menneet tilaamaan jotain muuta. Eli siis Iivanan miekkaa tilattiin. Annos on näyttävä, kuumalla parilalla tuodaan lihavarras, joka on lyöty siis miekkaan. Annoksessa on nautaa, lammasta, ja pekonia. Lihapalaset ovat tietysti fileetä ja medium on suositeltu paistoaste.

Annos tuli pöytään oli se visuaalisesti juuri sitä mitä odotettiin, sihisevällä pannulla iso miekka täynnä lihaa. Annoksen lisukkeet olivat parilalla lihan alla. Lisukkeina oli vihanneksia, juureksia, sieniä ja tietysti helvetisti perunaa ja hapankaalia.

Annos oli näyttävä mutta siihen se sitten jäi. Lihaa oli loppu pelissä aika vähän ja siitäkin suurin osa lammasta, itse härän fileetä oli varmaan 100g / henkilö. Tämä annoshan tehdään vähintään kahdelle ja hintaa

 tulee 37€/ henkilö. Luulisi siihen hintaan saavan härkää vähän enemmän. Liha oli myös mennyt yli, eli well done. Eli joko Saslik epäonnistui todella pahasti tai sitten Läskin makumaailma on kehittynyt vuosin varrella niin paljon, että aika vaan kuultaa muistot ja silloin kun ei tiennyt paremmasta niin toi Iivanan miekka oli kova juttu.  Onneksi 37€ sai reilusti hapankaalia ja perunaa. Ei jäänyt nälkä. Nyt oli sen verran iso pöytä seurue ja kun annos oli vielä jaettava ( mitä Läski vihaa yli kaiken ) ei ollut nyt valittamisen paikka. Ja luulen että se ei olisi auttanut, annos olisi tullut samanlaisen uudestaan.

Jälkiruoka oli myös 90-luvun klassikko Romanovin uunijäätelö. Ja se oli juuri yhtä hyvä, kun silloin muinoin. Se pelasti iltaa jonkun verran. Siis se on niin hyvä, että sen voisi mennä ihan pelkästään syömään sinne. 24€ ja saa syödä koko annoksen itse, ja sen verran iso se on, että kyllä siitä ainakin välipalanälkä lähtee Läskiltäkin.

Palvelu oli ihan asiallista, ei mitään huippu suoritusta, mutta ei siitä voi mitään huonoakaan sanoa.

Yhteenvetona voisi sanoa, että tolla rahalla pitäisi saada paljon parempaa ruokaa. Eli en voi suositella Saslikkia millään lailla, ellei välttämättä halua kokea palaa 80-90-luvusta ja sen ajan huippu ravintolasta. Sen jälkeen voi verrata Stadin tämän päivän tarjontaa ja iloisesti todeta, että onneksi meillä on menty suuri harppaus parempaan suuntaan koko ruokaravintola genressä. Harmi että osa on oikeasti jäänyt kivikaudelle. Minne Saslik valitettavasti tällä hetkellä kuuluu.

Ruoka 2/5

Palvelu 3/5

Hinta/laatusuhde 1/5

Ravintola Eevert, Stadi

LäskilläPojalla oli ihan jäätävä krapula, ja koska krapula ei ollut suunniteltu, oli samalle päivälle varattu fine dinning ruokailu uudessa Eevert ravintolassa. Läskipoika oli siis super lähellä perua koko syömisen mutta ruokaseuraa kohtaan se olisi ollut epäreilua, joten Läskipoika lähti henkisestä ja fyysisestä pahasta olosta huolimatta raahautumaan kohti Evevertti ravintolaa.  Se kyllä kannatti. Ruokailu kokemus oli Eevertissä niin kova, että krapula sai kyytiä, ja elämä alkoi palautumaan LäskillePojalle.

Ruokamatka oli yhtä ilotulitusta ja kun palvelukin oli huippua,on Eevert ottanut kärkipaikan Stadin ruoka skenessä.

Eevertin miljöö oli loistava, varmaan yksi hienoimmista mitä stadissa on. Alvar Aaltoa joka paikassa, kohde rakennuksesta alkaen. Muutenkin kaikki oli suomalaista designia. Iittala oli hyvin esillä. Samoin vahva yhteistyö Kyrö Distillerin kanssa näkyy heidän tuotteiden vahvana isona edustuksena listalta. Nyt piti jättää Kyrön tuotteet muille koska tällä hetkellä LäskiPoika ilmoittaa itsensä absolutistiksi.  8 ruokalajin päämenu oli tietysti menu Kyrö johon saa heidän tuotteistaan tehdyn juomapaketin, jos siltä tuntuu. Tällä kertaa 8 lajia tuntui oloon nähden liian kovalta, niin valittiin 6 ruokalajin menu, limpparilla tietysti.

Menu oli rokkia alusta loppuun. Ekana vetona tuli ehkä koko menun kovin veto, punajuuri tykitys juustolla ja lakritsilla höystettynä. Maku oli jotain ihan käsittämättömän jäätävän hyvää. Lakritsin vivahde sekoitettuna punajuureen oli jotain sairasta, mutta erittäin hyvällä tavalla.

Toisena vetona tuli kotimaista hirven pastramia. Annos oli tömäkän hyvä. Rapeaksi paistetut ohuet vihreät sulivat, pehmeän ja mehukkaan hirven lihan kanssa LäskinPojan kitaan.

Annos kolme oli tattia, kotimaista tietenkin. Toimiva kokonaisuus kotimaista metsää, joka vei kielen mennessä.

Neljäs veto oli kalaa. Kalan roolissa tällä kertaa oli rautu. Annos oli erittäin perinteinen paistettu kala-annos. Loistava sellainen tosin. Perunahässäkkään oli kivasti laitettu ripaus sitruunaa, joka maistui hyvin, peittämättä raudun puhdasta kalan makua.

Jälkisafka osuuden aloitti kotimaiset juustot, joita oli kolmea eri sorttia. Kaikki hyviä. Varsinkin se homeversio. Juustojen kylkeen oli tehty lakkavaniljahilloke. Johan oli rock maku matka. Sairaan hyvät juustot.

Viimeinen veto oli karpaloa, lakritsia ja paahdettua kauraa. Lopetukseen aivan loistava veto, Karpalo, lakritsi ja paahdettu kaura, helli LäskinPojan makuheroja, että tämän kokemuksen jälkeen krapula oli laskenut tasolle 5 tasosta 10+  J

Kokonaisuutena koko ruokailu oli iso WOW, samanlaiseen WOW fiilikseen ei ole Suomessa vähän aikaan päästy. Ehdottomasti kovimpia paikkoja Stadissa tällä hetkellä. Helposti täydet tähdet.

LäskinPojan Tähdet

Ruoka 5/5

Palvelu 5/5

Hinta/ laatu 5/5