Mistä kaikki alkoi, Paul Bocuse ja maailman paras ravintola

Maailman paras ravintola

Paul Bocuse L’Auberge Du Pont de Collonges

Lyon, Ranska

Palataan aikakoneella takaisin menneisyyteen ja vuoteen 2010 milloin kaikki alkoi.

Olin aina ollut huono tekemään ruokaa, mutta sitä vastoin kaksin verroin kovempi poika syömään. Analysoisin itseni kaveriksi, joka on kuitenkin enemmän perso, kun nirso. Mutta vielä 2000-luvun alussa olin aika kypsymätön ruokatottumusten kanssa. Fetajuusto oli aika eksoottista ja pihvit vedettiin aina varmuuden vuoksi täysin well done kengänpohja meiningillä. Pikkuhiljaa kiinnostus kohti ”kulinarismia” alkoi kehittymään, ja kun sain vielä hyvän ystäväni innostumaan asiasta oli suunnitelma selvä. Jos aloitetaan ”fine dining” meininki niin aloitetaan sitten isosti.

Ei muuta, kun varatiin pöytä Paul Bocusen Lyonin gastronomic paikasta. Paikasta, jolla ollut kolme tähteä vuodesta 1965 asti. Eli pelattiin varman päälle, että ei mene eka kerta munille. Ja ei mennyt. Paul Bocuse oli ja on edelleen paras safkajuttu, mitä minä olen kokenut. Tosin silloin ei ollut tietenkään paljoa vertailukohtia, mutta silti ei mikään muu paikka ole päässyt edes lähelle samaa suoritusta, kun Bocuse.

Tuli saman kaverin kanssa nyt puhetta, että pitäisikö käydä Paulilla uudestaan, ja tultiin siihen tulokseen, että ei. Annetaan sen pysyä juuri niin hienona ja pyhänä kokemuksena, kun se oli.

Itse ravintola kokemuksesta voin kertoa, että se ole pikemminkin tapahtuma joka vedettiin huippuunsa hiottuna alusta loppuun. Hovimestari kavalkadi oli vastassa ravintolan pihassa ja kaikki alkoi siitä, kun he avasit meille taksin oven. Taksista meidät ohjattiin suoraan meidän pöytään. Nyt ei tarvinnut odottaa, että joku jaksaa tulla kysymään mitä mahdetaan juoda. Ruoka- ja juomalistat tulivat välittömästi pöytään ja samalla tiedusteltiin alkudrinkit ja kerrottiin menuista ja kuulemma viini tyyppi tulee kohta kysymään meidän viinitilauksen. Viinilista auki, ja ei helvetti ensimmäisen sivun kallein viini maksoi 8000€ / pullo ja eipä tainnut olla ensimmäisellä, eikä toisellakaan sivulla juuri alle 500€ viinejä. Tuli kylmä hiki, se viinityyppi tulee kohta kysymään tilaukset ja joudutaanko me helvetti tilaamaan vettä. No viinityyppi tuli ja kuitenkin kysyttiin, että mitä hän mahdollisesti suosittelisi meidän valittujen menujen kanssa. Ensimmäinen ehdotus 350€, toinen 275€ kolmas 190€. No tajusi viimein et ollaan ihan persaukisia tyyppejä ja suositteli meille sitten pari vaihtoehtoa 99€ ja 79€ viinit. Otettiin se 79€ viini.

Safka annoksissa oli hummeria, kalaa, kyyhkystä, juustoa, suklaata, leivoksia. Siis loistavaa ruokailu ilotulistusta. Kyyhkynen oli kyllä kovin suoritus. Aluksi kun maistoin pelkkää kyyhkystä, niin tuli pettymys, kuivakkaa ja mautonta lihaa. Uusi yritys, kyyhkystä ja kaikkea mahdollista lisuketta mukaan. Ja ei saatana yhdessä kastikkeiden kanssa  kyyhkynen suli suuhun ja annoksesta meinasi lähteä taju. WOW

Jälkiruokana oli juustot ja snadit suklaat. Olin tottunut siihen, että jos ravintolassa ottaa juustot jälkiruuaksi, niin sieltä tulee 2-4 pienen pientä palaa juustoja ja joku snadi klöntti jotain hilloketta. Täällä oli hieman toisin, kun oli juustojen aika, vyöryi meidän pöydän viereen siis ihan jäätävän kokoinen juusto kärry, ja tarjoilija kysyi mitä halutaan ja kun neljännen valinnan jälkeen vielä kysyttiin ”what else”, ei kehdannut ottaa enempää. Taas oli suomipojalla ihmettelemistä. Samanlainen show tapahtui jälkiruokavaunun kohdalla.

 Siinä vaiheessa se kolmioleipä alkoi harmittamaan, mikä syötiin hotellilla alkupalaksi, kun ajateltiin et ei niistä fine dining annoksista kuitenkaan se nälkä lähde, no kyllä lähti. Kottikärryt olisivat olleet mukavat kapistukset, joilla olisi ollut kiva kärrätä oma ruho ravintolasta takaisin hotellille.

Tämä paikka asetti tietyt kriteerit kaikille tuleville arvosteluille ja tästä oli hyvä lähteä eteenpäin. Kuvat kertokoon loput tarinasta. Koko kokemus oli mieltä hyvällä tavalla järkyttävä, palvelusta ruokaan. Tämän ravintolan takia jo kannattaa lähteä Lyoniin.

Monia varmasti kiinnostaa, paljonko tuo lysti maksoi. Paljon, mutta kaikki on suhteellista. Paljon menee rahaa, jos lähtee Stadin yöhön heittelee nilkkoja pitkän kaavan mukaan, paljon. Ja lopputulos on tuossa jälkimmäisessä vaihtoehdossa paha olo ja morkkis… ainakin allekirjoittaneella. Loppulasku tippien kera oli 250€/ äijä. Verrokkina voin kertoa, että Suomen ainoassa kahden tähden paikassa, mitä tosin enää ei ole, maksoi ilta suurin piirtein saman verran, mutta siellä jäi nälkä ja tuli snadi hatutus.

Ruoka: Omaa luokkaansa

Palvelu: Omaa luokkaansa

Hinta/laatu 5/5

P.S  ja oli todella hienoa, että myös itse vanha herra Mr. Pauli oli paikalla ja saimme tavata hänet