Treffi pubin Brunssi, Stadi

Brunssi, se makunautintojen aarreaitta 1990-luvulta, mikä oli tuolloin kovassa suosiossa ja katosi 2000-luvun aikana melkein kokonaan ravintola skenestä, on tehnyt pikkuhiljaa jo monta vuotta paluuta, ja nykyään todella moni paikka tarjoaa lauantai tai sunnuntai brunssia.

LäskilläPojalla on ollut kautta aikojen ristiriitaisia fiiliksiä brunssia kohtaan. Mielikuvat siitä 90-luvun ihmeestä ovat jääneet elämään niin hyvin mieleen, että LäskiPoika on jotenkin karttanut brunsseja. Monesti silloin niin loistava safkakattaus kaatui siihen brunssin mahdottomaan konseptiin. Varaus on tiettyyn kattaukseen, kaikki tulee tietysti samaan aikaan ja se tietää jo jonoa ravintolaan. Sen jälkeen kaikki haluavat heti syödä alkupalat, taas jonotusta. Ja sama jonottaminen kestää läpi brunssin. Tosi nastaa. Läski poika vihaa jonottamista. Ja kun Suomessa työvoima on niin kallista niin eihän se minimi määrä henkilökuntaa ehdi täyttää niitä ruoka laareja, vaan aina se suosituin ruoka on loppu, perunoita kyllä saa koko brunssin jonottamatta. Läskipojan taktiikka oli silloin tulla 30min myöhemmin paikalle ja silloin selvisi yleensä pienemmällä jonottamisella, tämä tietysti edellytti sitä, että kattaus oli yli kahden tunnin mittainen. Toinen hyvä taktiikka oli se, että söi ensin lämpimän safkan, ja kun muut siirtyivät lämpimiin niin alkupalapöydässä ei enää ollut jonoa.

Tästä kaikesta huolimatta LäskiPoika uskaltautui lähtemään aina niin loistavaan Treffi Pubiin seafood-brunssille, koska niiden menu oli siis niin kerta kaikkiaan loistava. Menussa oli tuoreita ostereita, rapuja, simpukoita ja laaja valikoima erilaisia kalajuttuja.

LäskiäPoikaa hieman epäilytti, kun kattauksen aikaikkuna oli vain 90min eli oli pakko mennä heti paikalle.

Tuli sunnuntai ja oli aika koe ponnistaa brunssikokemus monen vuoden jälkeen. Ja miten se sitten meni. 

No munilleenhan se meni. Jono oli tietysti ulos asti, kun kaikki jonottivat jo hyvissä ajoissa omaan kattaukseensa. Suhteellisen nopeasti pääsimme pöytään, mutta juomatilausta sai kyllä odottaa. Ehkä siksi että juomat pitää brunssilla tilata tiskiltä, tosin tätä siinä kiireessä tarjoilija ei muistanut meille mainita. Reippaasti LäskiPoika lähti kohti tiskiä tilaamaan juomia. Tiskillä oli tietysti jäätävä jono. Jonossa oli edellisen kattauksen porukka, joka maksoi laskujaan sekä uuden kattauksen jengi tilaamassa juomia. Voi helvetti, että LäskiPoika vihaa jonottamista. Vihdoin ja viimein juomat saatiin tilattua. Juomat kuitenkin tuotiin pöytään, siitä plussa.

Kaikesta  jonottamisesta oli päässyt syntymään siis aivan infernaalinen nälkä. Joten silmät kiiluen ruokapatojen kimppuun. Se ei ollutkaan ihan helppo juttu. Tai olisi ollut, jos olisi mennyt perseestä tulleen oikeudella, eli kiilaamalla. Siis aivan jäätävä jono ruokapöydille. Nälkä oli niin kova, että oli pakko lähteä jonottamaan. Rivakka verenpaineen nousu tietysti vei hieman nälän tunnetta pois.

Mitä ensimmäisellä kerralla sai haettua, ei mitään. Kaikki oli loppu. Kuhakeittoa sai otettua, ja sekin samanlaista, kun Turhapuron pyytämä  nakkien keittovesi, missä mahdollisesti olisi katkenneita nakin paloja. Eli oli kuhakeitossa sattumat harvassa. No nälkä kun oli, niin vedettiin sitten keittoa ilman kuhaa lärviin. Kunnon jono kesti ruokapöydän ympärillä melkein tunnin. Aina väliin pääsi jotain hakemaan, tosin suurin osa tuotteista oli aina loppu.

Loppujen lopuksi LäskiPoika sai syödyksi seuraavia tuotteita. Ostereita, lohi cevicheä, kuhakeittoa, rapuja, mustekalaa, salaatteja, omenapaistosta ja vaniljakastiketta ja tietysti perunoita. Muutama silli ja silakka jäi syömättä vaikka, niitä olisi ollut saatavilla, kun niistä LäskiPoika ei tykkää. Ostereita sain syödä 3 kappaletta ennen, kun ne loppuivat kokonaan, ja simpukoita ja jäätelöjälkiruokaa ei LäskiPoika saanut ollenkaan koska ne loppuivat myös kokonaan. Sama setti kävi meidän koko pöytäseurueelle.

Tämä todella harmi, koska vaikka Treffi ei nyt safkan logistiikassa onnistunutkaan, oli kaikki ruoka mitä söin aivan ensiluokkaista ja super hyvää. Eli ruokapuolesta ei todellakaan voi valittaa.

LäskinPojan mielestä Treffin brunssi oli liian täyteen otettu ja ehkä kolme kattausta oli liikaa ( me oltiin siinä viimeisessä) kun niin moni ruoka loppui kokonaan. Samoin henkilökuntaa oli LäskinPojan mielestä liian vähän, lautaset eivät liikkuneet pöydästä vaan kasaantuivat kasaksi keskelle pöytää, mikä ei tietenkään varmaan ollut tarkoitus. Tämä ei tietysti ole tarjoilijoiden vika, jos heitä on laitettu liian vähän vuoroon. Tällä kapasiteetilla Treffin tarjoilijat hoitivat hommat erittäin hyvin.

Laskua maksaessa LäskiPoika antoi rakentavaa palautetta epäonnistuneesta brunssista, johon Treffin reaktio oli ammattimainen. Ei tarjottu kahvia kaupan päälle vaan brunssin hinnasta lähti -50% koko pöytäseurueelta pois. Hyvin hoidettu.

Tästäkin huolimatta LäskiPoika ehkä tulevaisuudessa välttää brunssit.  Tuo konsepti ei ole LäskiäPoikaa varten.

LäskinPojan Tähdet

Ruoka 5/5

Hinta/ Laatu 4/5

Palvelu 3/5

Yleinen brunssin toimivuus 1/5

Ravintola Edge, Hilton Pattaya

Jabadaba duu, maailman paras bufeepaikka löytyi täältä, siis missä minä olen käynyt. Juttuhan on niin että Thaimaa tarjoaa persaukiselle mahdollisuuden nauttia 5 tähden hotelleista ja luksusravintoloista, ja minä materialistina ja kermaperseenä olen tietysti ottanut siitä kaiken irti… Siistiä.

Käytiin me kerran baarikadulla ottaa bisset, ja sinä samalla meille iloisesti tuotiin pientä snäcksiä pöytään, eikä kuulemma maksa mitään. Maistettiin tietty niitä kohteliaasti, mutta hetken siinä baarimikkoja seuratessa huomasin miten ilmaiset huikopalat syntyy, niin jäi ne snäksit syömättä. Esim. kun asiakas lähti niin ei  kun syömättä jääneet oliivit paljain käsin takaisin purkkiin ja odottamaan seuraavaa asiakasta, nam. 

Tuossa paikassa bisse maksoi sen reilun euron, mutta tuon jälkeen mielummin maistelin ainakin ruokapolitiikkaa hotellien baareissa ja ravintoloissa.

Mutta nyt takaisin aiheeseen, menimme aperatiiveille ennen ruokaa Hiltonin Horizon rooftop baariin, ja vedettiin siellä parit drinkit, happyhour hintaan tietysti 

Sen jälkeen oli päätapahtuma eli itse ruokailu. Nyt voidaan todeta, että ruoka oli niin taivaallisen hyvää ja niitä lajeja oli siis niin jäätävän paljon että kaikkia ei olisi pystynyt edes maistamaan. Sen takia pidin asiat selkeinä ja yksinkertaisina. Bufeen teemana oli seafood ja sen takia keskityin melkein pelkästään hummeriin ja jättirapuihin, joita iloiset kokit grillasivat grillissä,sitä mukaan kun minä niitä söin. Siistiä. Toki söin myös läjän tonnikala shasimii ja en tuntenut pistosta sydämessä vaikka se ei ihan kai kaikkien eettisten arvojen mukaista ollutkaan… fuck minä nyt satun pitämään tonnikalasta ja söin sitä, koska se että en olisi syönyt ei olisi yhtään tonnikalaa palastanut. Sen jälkeen vielä snadisti jälkiruokaa naamariin ja sen jälkeen läskikasa oli tasaraha. Tuktuk alle ja takasin hotellille sulattelemaan jätti pyttyä.

WOW MIKÄ MESTA.

Ja parasta oli tietty hinta, toi bufee maksoi 31€ plus juomat.

Läskin Pojan tähdet

Ruoka 5/5

Hinta/laatu  6/5

Palvelu 4/5