Treffi pubin Brunssi, Stadi

Brunssi, se makunautintojen aarreaitta 1990-luvulta, mikä oli tuolloin kovassa suosiossa ja katosi 2000-luvun aikana melkein kokonaan ravintola skenestä, on tehnyt pikkuhiljaa jo monta vuotta paluuta, ja nykyään todella moni paikka tarjoaa lauantai tai sunnuntai brunssia.

LäskilläPojalla on ollut kautta aikojen ristiriitaisia fiiliksiä brunssia kohtaan. Mielikuvat siitä 90-luvun ihmeestä ovat jääneet elämään niin hyvin mieleen, että LäskiPoika on jotenkin karttanut brunsseja. Monesti silloin niin loistava safkakattaus kaatui siihen brunssin mahdottomaan konseptiin. Varaus on tiettyyn kattaukseen, kaikki tulee tietysti samaan aikaan ja se tietää jo jonoa ravintolaan. Sen jälkeen kaikki haluavat heti syödä alkupalat, taas jonotusta. Ja sama jonottaminen kestää läpi brunssin. Tosi nastaa. Läski poika vihaa jonottamista. Ja kun Suomessa työvoima on niin kallista niin eihän se minimi määrä henkilökuntaa ehdi täyttää niitä ruoka laareja, vaan aina se suosituin ruoka on loppu, perunoita kyllä saa koko brunssin jonottamatta. Läskipojan taktiikka oli silloin tulla 30min myöhemmin paikalle ja silloin selvisi yleensä pienemmällä jonottamisella, tämä tietysti edellytti sitä, että kattaus oli yli kahden tunnin mittainen. Toinen hyvä taktiikka oli se, että söi ensin lämpimän safkan, ja kun muut siirtyivät lämpimiin niin alkupalapöydässä ei enää ollut jonoa.

Tästä kaikesta huolimatta LäskiPoika uskaltautui lähtemään aina niin loistavaan Treffi Pubiin seafood-brunssille, koska niiden menu oli siis niin kerta kaikkiaan loistava. Menussa oli tuoreita ostereita, rapuja, simpukoita ja laaja valikoima erilaisia kalajuttuja.

LäskiäPoikaa hieman epäilytti, kun kattauksen aikaikkuna oli vain 90min eli oli pakko mennä heti paikalle.

Tuli sunnuntai ja oli aika koe ponnistaa brunssikokemus monen vuoden jälkeen. Ja miten se sitten meni. 

No munilleenhan se meni. Jono oli tietysti ulos asti, kun kaikki jonottivat jo hyvissä ajoissa omaan kattaukseensa. Suhteellisen nopeasti pääsimme pöytään, mutta juomatilausta sai kyllä odottaa. Ehkä siksi että juomat pitää brunssilla tilata tiskiltä, tosin tätä siinä kiireessä tarjoilija ei muistanut meille mainita. Reippaasti LäskiPoika lähti kohti tiskiä tilaamaan juomia. Tiskillä oli tietysti jäätävä jono. Jonossa oli edellisen kattauksen porukka, joka maksoi laskujaan sekä uuden kattauksen jengi tilaamassa juomia. Voi helvetti, että LäskiPoika vihaa jonottamista. Vihdoin ja viimein juomat saatiin tilattua. Juomat kuitenkin tuotiin pöytään, siitä plussa.

Kaikesta  jonottamisesta oli päässyt syntymään siis aivan infernaalinen nälkä. Joten silmät kiiluen ruokapatojen kimppuun. Se ei ollutkaan ihan helppo juttu. Tai olisi ollut, jos olisi mennyt perseestä tulleen oikeudella, eli kiilaamalla. Siis aivan jäätävä jono ruokapöydille. Nälkä oli niin kova, että oli pakko lähteä jonottamaan. Rivakka verenpaineen nousu tietysti vei hieman nälän tunnetta pois.

Mitä ensimmäisellä kerralla sai haettua, ei mitään. Kaikki oli loppu. Kuhakeittoa sai otettua, ja sekin samanlaista, kun Turhapuron pyytämä  nakkien keittovesi, missä mahdollisesti olisi katkenneita nakin paloja. Eli oli kuhakeitossa sattumat harvassa. No nälkä kun oli, niin vedettiin sitten keittoa ilman kuhaa lärviin. Kunnon jono kesti ruokapöydän ympärillä melkein tunnin. Aina väliin pääsi jotain hakemaan, tosin suurin osa tuotteista oli aina loppu.

Loppujen lopuksi LäskiPoika sai syödyksi seuraavia tuotteita. Ostereita, lohi cevicheä, kuhakeittoa, rapuja, mustekalaa, salaatteja, omenapaistosta ja vaniljakastiketta ja tietysti perunoita. Muutama silli ja silakka jäi syömättä vaikka, niitä olisi ollut saatavilla, kun niistä LäskiPoika ei tykkää. Ostereita sain syödä 3 kappaletta ennen, kun ne loppuivat kokonaan, ja simpukoita ja jäätelöjälkiruokaa ei LäskiPoika saanut ollenkaan koska ne loppuivat myös kokonaan. Sama setti kävi meidän koko pöytäseurueelle.

Tämä todella harmi, koska vaikka Treffi ei nyt safkan logistiikassa onnistunutkaan, oli kaikki ruoka mitä söin aivan ensiluokkaista ja super hyvää. Eli ruokapuolesta ei todellakaan voi valittaa.

LäskinPojan mielestä Treffin brunssi oli liian täyteen otettu ja ehkä kolme kattausta oli liikaa ( me oltiin siinä viimeisessä) kun niin moni ruoka loppui kokonaan. Samoin henkilökuntaa oli LäskinPojan mielestä liian vähän, lautaset eivät liikkuneet pöydästä vaan kasaantuivat kasaksi keskelle pöytää, mikä ei tietenkään varmaan ollut tarkoitus. Tämä ei tietysti ole tarjoilijoiden vika, jos heitä on laitettu liian vähän vuoroon. Tällä kapasiteetilla Treffin tarjoilijat hoitivat hommat erittäin hyvin.

Laskua maksaessa LäskiPoika antoi rakentavaa palautetta epäonnistuneesta brunssista, johon Treffin reaktio oli ammattimainen. Ei tarjottu kahvia kaupan päälle vaan brunssin hinnasta lähti -50% koko pöytäseurueelta pois. Hyvin hoidettu.

Tästäkin huolimatta LäskiPoika ehkä tulevaisuudessa välttää brunssit.  Tuo konsepti ei ole LäskiäPoikaa varten.

LäskinPojan Tähdet

Ruoka 5/5

Hinta/ Laatu 4/5

Palvelu 3/5

Yleinen brunssin toimivuus 1/5

Kesäkahvila Poiju, Herttoniemenranta, Stadi

LäskiPoika kuuli huhuja Stadin parhaista lihapiirakoista, jotka kuulemma tarjoilee kesäkahvila Poiju Herttoniemenrannassa. Kahvila sijaitsee ihan rannassa aallonmurtajan läheisyydessä. Kahvilaan on helppo tulla kävellen, fillarilla tai jopa autolla.

Vaikka LäskiPoika on aika monelle ruokaan liittyvälle asialle perso, niin lihapiirakka ei oikein ole koskaan ollut LäskinPojan suosikki. Mutta jos joku väittää, että tarjoilee Stadin parasta, niin onhan siitä otettava selvää.

Kahvilan sijainti on todella wow. Konttiin rakennuttu kahvila jolla, on oma pikku terassialue nurmikolla, on todella magee. Miljöö on just sellainen missä LäskiPoika viihtyy.

Sitten itse asiaan eli siihen lihikseen. Lihis oli loistava, jopa LäskiPoika joutui myöntämään, että näköjään jos lihis tehdään todella hyvin, niin onhan se hyvä. Lihiksen kuori oli todella rapea ja sisällä oli hyvä määrä jauhelihaa ja riisiä, siis tuhti lihis. Ja parasta oli tietty se, että lihistä ei ollut hukutettu rasvaan vaan se oli sopivan rapea eikä sellainen löysä rasvaläjä.

Onko Poijun lihis Stadin paras, siihen ei LäskiPoika ota kantaa, koska LäskinPojan kontaktipinta on aika suppea lihapiirakka skenessä. Eikä LäskiPoika lähde selvittämään Stadin parasta lihapiirakkaa terveydellisiin syihin vedoten. Kahvila Poijun lihis on kuitenkin paras mitä LäskiPoika on koskaan syönyt. Jos piirakan väliin vielä olisi saanut pari kunnon nakkia olisi se ollut täydellinen. Palaute on siitä jätetty. Toivottavasti Poiju kehittää tuotetta ja LäskiPoika pääsee kesän aikana nauttimaan Poijussa loistavaa lihistä kunnon nakkitäytteellä.

Nice to know tietona Poijun lihikset toimittaa niinkin mukavalla nimellä varustettu firma kun Piirakkapojat.

Poiju tarjoilee myös täytettyjä leipiä, pullaa, virvokkeita ja jäätelöä. Sekä  tietysti kahvia, mikä nyt oli itsestään selvyys kun nimikin on kahvila.

Poijun korvapuustit olivat myös erittäin hyvät.

Palvelu kahvilassa oli erittäin hyvä. Reipas ja iloinen likka tiskin takana takasi erittäin mieluisan kokemuksen Poijussa. Poiju vaikuttaa selvästi LäskinPojan kesä 2017 kahvilalta.

Ruoka 4/5

Palvelu 5/5

Hinta/ laatu 5/5

Ravintola Treffi Pub, Hertsika, Stadi

Ravintola Treffi Pub sijaitsee Herttoniemen metroaseman vieressä. Nimen ja sijainnin perusteella voisi luulla, että paikassa tarjoillaan klo 9.00 alkaen keskiketterää kovamuovituopista hintaa 2,5€. Ja näin kyllä olikin jokin aika sitten. Mutta ei enää, ravintoloitsija teki ison remontin ja samalla ravintola profiloitui todella hyväksi lähiöravintolaksi. Tällä hetkellä Treffi Pubi tarjoaa safkaa, juomaa, bändejä ja rentoa meininkiä siistille porukalle. Ne joilla pääprioriteetti oli halvan oluen litkiminen aamusta iltaan ovat hävinneet ja paikka on nyt erittäin viihtyisä.  

Safka puoli on myös kunnossa. Menu on kivan suppea ja sitä tuunataan tasaisin väliajoin. LäskiPoika käynyt syömässä monta kertaa ja aina ollut tyytyväinen. On syöty ribsejä, seafood-keittoa, pihviä ja tietysti se kuuluisin annos treffin hampurilainen. Ribsit olivat todella hyviä, liha oli maukasta, hyvin maustettua ja se lähti hyvin irti luusta. Samoin seafood keitto oli loistava. Oli simpukkaa, rapuja, kalaa ja ne kaikkia maistui tuoreelta ja erittäin hyvältä. Pihviannoskin oli ihan mukiin menevä mutta ei noiden muiden tasoinen varsinkaan hinta/laatu suhteelta. Kuitenkin kaiken yläpuolelle nousee Treffin burgeri. Se on omaa luokkaansa. Hampurilaisen kaikki komponentit ovat todella laadukkaita ja maukkaita. Hyvä leipä, fressit vihannekset, sopivasti majoa, juusto ja sitten se pihvi. Ensiluokkaisesta naudanlihasta valmistettu tuhti pihvi joka paistetaan puuhiiligrillissä. Ja tarjoillaan tietysti mediumina. Burgeri on just sitä ”less is more” meininkiä. Ranskalaiset on myös itse tehty, sopivan rapeat ja suolaiset. Bataatti ranskalaiset rokkaa myös hyvin hampurilaisen kanssa.

LäskinPojan mielestä treffin burgeri on ehdottomasti ravintolan parasta antia. Ja se kannattaa todellakin käydä syömässä. On se taidettu valita jollain mittarilla Stadin parhaaksi burgeriksi, ja eikä suotta. Kyllä Treffi pubin burgerista on tullut myös LäskillePojalle jonkin asteinen referenssi burgeri mihin tulee aina verrattua muiden paikkojen burgereita.

Palvelu ravintolassa on rennon rempseää ja perus hyvää palvelua, joten siitä ei enempää. Hinta/laatu suhde on ihan kohdillaan, vaikka burgeri annos hieman tuunattuna nouseekin yli 20€

LäskinPojan tähdet

Ruoka 4/5

Palvelu 3/5

Hinta/laatu suhde 4/5