Ravintola Lönkka, Stadi

LäskillePojalle vinkattiin kaverin kautta ravintola Lönkasta, mikä olisi hyvä käydä testaamassa.  Ja LäskiPoika on tietysti aina utelias uusia ravintoloita kohtaan missä ei ole ennen käyty. Katsottiin Lönkan nettisivut ja ne antoivat loistavan kuvan paikasta. Pöytävaraus täräytettiin perjantai illaksi.

Saavuin kaverin kanssa pe iltana klo 20 aikaan lunastamaan meidän pöytävarausta. Ravintola oli ihan tupaten täynnä, joten meni hetki ennen, kun tarjoilija huomioi meitä. Varaus löytyi ja tarjoilija vei meidät pöytään.

Meille oli varattu kahden hengen pöytä ihan seinän vierestä siten että toisen puolelle tuli seinässä roikkuvasta naulakosta kasa takkeja.  Ei käy. Paikka olisi ollut ihan jäätävä syödä 10 takkia siinä niskan päällä. LäskiPoika ei hyväksynyt pöytää ja onneksi tarjoilija pystyi tarjoamaan meille paremman pöydän. Eli siinä loistavaa pelisilmää tarjoilijalta.

Menut tuotiin nopeasti pöytään, samoin juomatilaus otettiin nopeasti. Hyvää toimintaa, vaikka ravintola oli todella täynnä. Ravintolan menu näytti todella mielenkiintoiselta. LäskiPoika otti alkupalan kanssa riskin ja valitsi listalta paahdettua punajuurta, quinoaa, macadamia pähkinöitä ja kurpitsansiemen dressingiä. Paahdettu punajuuri oli kyllä tuttu ja hyväksi havaittu, mutta quinoa oli uusi tuttavuus, tarjoilija kuvaili sitä afrikkalaiseksi kuskus-tyyppiseksi jutuksi. Kaverini otti talon tartar pihvin alkupalaksi. Kaverin tartar oli loistava, kannatti pelaa varman päällä. LäskiPoika sai kyllä uuden makuelämyksen, tällä kertaa huonon. Annos oli kokonaisuudessaan todella mauton, ja punajuuri oli pilkottu todella pieneksi sinne quinoan sekaan. Annos olisi paremmin voinut olla quinoaa punajuurella. Vaikea sanoa mille quinoan olisi pitänyt maistua, se ei juuri maistunut millekään, ja sen koostumus oli epämiellyttävä. Quinoa pääsi ehdottomasti LäskiPojan inhokki listalle. Jos ei pelaa niin ei voi voittaa, ja näin niitä uusia makuelämyksiä syntyy, tällä kertaa syntyi huono. LäskiäPoikaa tietysti harmitti huono oma valinta, joten asiaan piti saada korjausliike, piti tilaa uusi alkupala. Tällä kertaa vedettiin varman päällä ja koska olin jo saanut maistaa kaverin tartar annosta, valitsin listalta mini burgerin. Mini burger oli todella hyvä, loistava priossi leipä, maukas medium pihvi ja pikantti majoneesi sulivat suuhun tuoden hymyn LäskinPojan snadisti pulleaan naamaan

Pääruuiksi LäskiPoika otti päivän kalan, mikä oli paistettua kuhaa, kuha kuitenkin vaihtui lennosta nieriään kun kuhat oli jo syöty loppuun. Se kävi LäskillePojalle. LäskinPojan hoikempi kaveri tilasi grillattua kanan rintafileetä, vuohenjuusto-pinaatti risottoa ja gremolataa.

Pääruokien tulo sitten kesti, ei nyt otettu aikaa mutta lähempänä 30min kun 15min. Eli liian kauan, ja LäskiPoika ei hyväksy syyksi sitä että on tupa täynnä ja kiire. Harmi, siitä pieni miinus.

Päivän kala-annos jakoi fiiliksiä, hyvät raaka-aineet ja vihannekset kivasti käristetty, mutta maku puuttui. Siis taas annos oli hieman mauton, perusmausteet puuttuivat. Annoksen pelasti todella hyvä kastike. Tosin kastiketta oli liian vähän ja kun se oli loppu, loppu myös annoksen makumaailma. Kaverin kana-annos oli kanssa keskinkertainen, visuaalisesti snadisti ruma, ja kuten kuvasta näkyy, annos ui kastikkeessa ja file oli vaihtunut ”koipinuijaan”. Oli kuulemma kuitenkin jonkun luomukananpojan koipea. Kaveri kertoi,että annoksen maku oli ihan ok.

Jälkiruoka annokset olivat pavloaa, salmiakki marenkia, sitruunatahnaa, vadelma coulis ja tuoreita marjoja sekä mehevä suklaakakku, metsämansikkajäätelöä, tuoreita marjoja ja paahdettua valkosuklaata.

Molemmat jälkiruoka-annokset olivat tällä kertaa menun ylivoimaisesti parhaat vedot. Metsämansikkajäätelön ja suklaakakun yhdistelmä oli jopa loistava.

Ravintolan olut valikoima oli vakuuttava ja samoin ”luomu” limut olivat kiva piristys. Palvelu oli hyvää, tarjoilija osasi kertoa hyvin menun annoksista sekä juomalistasta. Valitettavasti kiire ilta näkyi hieman palvelussa.

Lönkka antoi aika ristiriitaisen ruokailu kokemuksen, mahdollisuudet olisivat vaikka mihin, mutta silti jotain puuttui. Menu oli listana mielenkiintoinen, silti annokset eivät ihan osuneet maaliin. Miljöö paikalla oli myös miellyttävä. Ehkä LäskiPoikaa on hemmoteltu viime aikoina erittäin onnistuneilla valinnoilla ja rima alkaa olemaan korkealla. Tosin kyllä se hinta/ laatusuhde taas laittoi snadisti harmittamaan, kun laskussa oli eroa 6€ verrattuna Tchaikovskyn tajunnan räjäyttävään menuun. Lasku oli karvan alle 70€ ja Tchaikovskyn menu ilman juomia maksoi 75€. No ollaan eri pelikentällä niin ei voida suoraan verrata, tosin tämä kokemus lisää intoa käydä etelä Helsingissä eli Tallinnassa vähän useammin ruokailemassa.

Läskinpojan Tähdet

Ruoka 3/5

Palvelu 3/5

Hinta/laatusuhde 2/5

P.S. LäskiPoika pahoittelee että tartar annos jäi kuvaamatta, oli siinä quinoa ihmetellessä niin epätodellinen olo että tartar annoksen kuvaaminen unohtui.